torsdag 15 januari 2009

Missä viipyy avoin keskustelu äänikynnyksestä?


Ministeri Brax valmistelee parhaillaan esitystä uudeksi vaalilainsäädännöksi Tarastin toimikunnan mietinnön pohjalta. Mietintöä, sen esityksiä tai annettuja lausuntoja ei ole viety julkiseen keskusteluun, johon myös kansanedustajat ovat voineet osallistua. Väitän, että suurin osa kansanedustajista ei tunne ehdotuksia, jotka toteutuessaan aiheuttaisivat suuren särön maamme demokraattiseen järjestelmään. Puhumattakaan siitä, miten kansanedustajapaikat matemaattisen tietokonelaskelman seurauksena siirtyisivät vaalipiiristä toiseen. N.k. kvoottimenetelmää soveltaen n. 50 paikkaa jaettaisiin tietokonelaskelman jälkeen vaalipiirien kesken ja viimeiset paikat saattavat siirtyä puolueen sisällä vaalipiiristä toiseen.

Keskusta, kokoomus ja vihreät ovat ajamassa läpi ehdotusta jonka mukaan 100 000 äänestäjän äänet menevät hukkaan kun valtakunnalliseksi äänikynnykseksi ehdotetaan 3,5 %. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ne puolueet jotka eivät ylitä tätä valtakunnallista äänikynnystä, eivät saisi edustajia eduskuntaan. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että uusia puolueita tai puolueita joiden kannatus alueellisesti vaihtelee, ei enää nähtäisi eduskunnassa.

Vaalijärjestelmän tulee olla selkeä ja ymmärrettävä. Äänikynnys on uusi ja vieras elementti suomalaisessa vaalijärjestelmässä eikä korkea äänikynnys sovi demokraattiseen järjestelmään. Vaaliasiantuntijat ovat sitä mieltä, että jo 2 % kynnys riittäisi ehdottomasti estämään ei-toivottua puoluekentän pirstoutumista. Ruotsalainen kansanpuolue on samaa mieltä ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua ehdotuksesta ennen hallituskäsittelyä, jossa hallitussopimuksen mukaan puolueiden on oltava yksimielisiä.